Tanaan oli taas yksi turha infotilaisuus.
Talo oli tupaten taynna joten me istuttiin ylaparvekkeella. Sinne ei kuulunut paljon yhtaan puheesta kun kaikui niin kauheasti ja puhuja mumisi kummasti, joten oli aikamoista kitumista sellainen reilu tunti. Varsinkin kun oli taysin tuttua tietoa, taalla halutaan ilmeisetikin varmista vahintaan kymmenen kertaa, etta asia on tajuttu.
Eika asiaa tosiaankaan auttanut se, etta taas viime yon tuli maattua hereilla sellaiset 4-5 tuntia. On niin arsyttavaa kun aluksi nukahtaa ihan heti ja sitten parin tunnin paasta heraa ja alkaa pohtia, etta mitas jos se uni ei tule taaskaan. Ja eihan se sitten tietenkaan tule.
Mutta yllattavan hyvin parjaa kuitenkin tuollasilla kahden kolmen tunnin unilla koko paivan.
Ehka huomenna saa nukuttua varastoon kun aamulla ei ole kiire minnekaan. Kerrankin.
Ma oon nama viime paivat laiskotellut enka ole tavallista tallailua enempaa kivunnut noita makia tai sen kummemmin kaynyt kiertelemassa paikkoja. Ehka se tarkoittaa sita, etta ma oon kotiutunut sen verran mukavasti, etta enaa ei ole sellaista tarvetta leikkia turistia. Ja onhan taa ymparisto kylla jo ainakin mun mielesta tullut kiitettavan tutuksi.
Ma koitan lajitella noita kuvia silleen kivasti, etta pystyn vahan tarkemmin kertomaan eri paikoista vaikka erillisina kirjoituksina. Saapahan sitten ainakin vahan tarkemman kuvan missa mina nyt oikeasti olen.
Nyt on paa sen verran tyhja, etta ei juttu edes luista. Syytan univajetta tastakin.
lauantai 1. syyskuuta 2007
Tuttua juttua
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mieti yöllä jotain hauskaa juttua, niin uni tulee yllättäen.
Nimimerkillä "asian itsekin kokenut" eli
mummo
...niin ja yksi tapa unen takasin saamiseen on rentouttaa silmät niin, että pitää silmät kiinni ja sitten ajatuksissaan tuo toisen käden sormen kohti silmien väliä niin, että molemmat silmät tuijottavat lopuksi kieroon keskelle ja tätä rentoutusharjoituista toistaa niin pitkään, että onkin lopuksi nukahtanut... tietysti voi ajatella mukavia niin kuin mummo sanoi... kyllä sekin on auttanut.
Jaahas, tää onkin näköjään tällainen mummon ja äidin keskustelufoorumi. Tänään täällä koto Suomessa. Täällä sataa vaan vettä ja on kylmä. Isi yrittää lähettää mua maailmalle vaateteollisuutta opiskelemaan tai ehdotti myös uraa puolustusvoimissa ja äiti yrittää tehdä musta lentäjää. Eli tällainen perus sunnuntai, niin kuin aina. Nyt aloitan taas siitä mihin viime syksynä jäin eli neulomisen pariin, ehkä lähetän sullekin jonkun pehmoisen paketin. Mut moro.
suvulle vastapainoa chilestä:
toi tunne tuosta turistina olemisesta, tai lähinnä siitä statuksesta luopumisesta on hyvinkin tuttua.
oikein huojentava tunne, lähinnä(:
mulla infotilaisuus oli myös hauska. 2h puhetta mistä en saanut juuri mistään selvää kielen takia :D
-t
Lähetä kommentti