Rahalla saa

Nyt on sitten kaikki kurssit alkaneet. Eilen oli ensimmäinen Materials, Tools & Comping Techniques tunti. Todella kivalta vaikuttaa ja opettajakin oli tosi hyvä. Me tehdään tuolla kurssilla muun muassa muodon muutos oliiviöljy pullolle (painatetaan pulloon 'etiketti' yms.), suunnitellaan ja tehdään kauppakassi ja tehdään chinese boxeja, eli sellasia boxeja joissa mm. kiinalaista ruokaa anettaan mukaan. Ja tuossa oli vain muutama esimerkki. Älyttömän hauskan kuuloista.

Täytyy sanoa, että olen kyllä erittäin vaikuttunut tämän koulun tasosta ja kaikesta mitä on tullut tähän asti vastaan. Aluksi tuntui, että hommat hoidettiin hankalasti, mutta ottaen huomioon miten valtava tämä koulu on, ei voi olettaakaan, etta asiat hoidettaisi samalla tavalla kuin Suomessa. Ja rahalla saa, sen olen huomannut. On hienoa, että jokaisella on oma ohjaaja, joka tuntee nimeltä ja lisäksi vielä on sellainen Advocate-avustaja, joka auttaa sellaisissa kouluun liittyvissä pulmissa ja jopa arjen hankaluuksissa. Ja sitten on lisäksi kaikenlaisia tukiopettajia ja englannin opettajia jotka hengailee tunneilla ihan vaan jos joku sattuu tarvitsemaan kielen kanssa apua.
Ja sitten järjestetään kaikenlaista tapahtumaa ja muuta kivaa, ettei kukaan varmasti jää kouluelämän ulkopuolelle. Ja tänä aamuna arvostin erityisen paljon ilmaista koulukyytiä suoraan asuntolan ovelta koulun oven ulkopuolelle. Varsinkin kun ei ole varsinaista kampusaluetta vaan koulun rakennuksia on ympäri kaupunkia, on bussikuljetukset ihan välttämättömiä varsinkin niille joilla on tunteja jossain kauempana ja eri rakennuksissa samana päivänä. Mulla on nyt on aika hyvä tilanne kun graafisen suunnittelun osasto on ihan ydinkeskustassa sijaitsevassa päärakennuksessa. Joten mä otankin sinne kyydin vain näinä aikaisina aamuina, mutta kävelen sitten kyllä aina takaisin. Vain kerran olenkin joutun täällä kayttämään julkistaliikennettä, ja sekin oli Green Daynä ja silloin pääsi matkustamaan bussilla ilmaiseksi.

Kävelyn määrän huomaa jo muustakin kuin vain puolikuolleista jaloista. Piti jo käydä hankkimassa kokoa pienemmät housut kun kaikki vanhat alkaa jäädä isoiksi. On muuten hankala ostaa vaatteita kun kootkin pitää olla amerikkalaisittain... Mutta vähitellen mä alan oppimaan. Fahrenheitit ei kyllä sitten millään meinaa iskostua mun päähän.

Eilen oli hauska päivä. Kuten mainitsi tuossa edellisessä kirjoituksessa, mä satuin voittamaan liput Samsungin järjestämään konserttiin jossa esiintyi Plain White T's niminen yhtye, aika is nimi täällä päin. Aika erikoinen tapahtuma oli. Kaikkea oheissälää, mulla on nyt muun muassa perhonen tatuoituna oikeaan käteen (no ei oikea tatuointi kuitenkaan) ja sitten voitti kaikkea roinaa. Bändi oli kuitenkin niin tylsä, että lähdettiin puolessa välissä pois... Mutta kyllähän minä menen jos ilmaiseksi pääsee ja pitäähän sitä nyt päästä näkemään mahdollisimman paljon.

Tässä on vielä kuva todisteeksi. On kyllä ihan kamala kun mä olin liian lyhyt ja eihän mulla ollut muuta mukana kuin kännykkä..















Ja nyt mulla on muuten myös sellainen mahtavan hieno järkkäri-digikamera. Kävin sellaisen eilen hakemassa koulun jälkeen. Ja nyt pitäis vaan oppia ottamaan sillä kuvia. Helpommin sanottu kuin tehty.