Pyykkipäivä

Tänään kokeiltiin kuinka asuntolan palovaroittimet toimii. Ja hyvinhän ne, ehkä jopa puolet ihmisistä vaivautui ulos asti. Tällaista se kuulemma on aina useamman kerran lukukauden aikana. Ja syynä aina jonkun kokkaustaidot... Mutta palokunta tuli kuitenkin pillit vinkuen ainakin kahden auton voimin ja kirveet olalla ryntäs sisään. Siis jo sen jälkeen kun hälytys oli aikoja sitten jo loppunut ja kaikki palannut sisälle...

Mutta se oli vain sellainen pieni iltapäivän piristys. Aamulla mä heräsin oikein reippaasti jo klo 8, ja huom. ilman herätyskelloa, ja rupesin pyykkäämään. Onpa kiva kun on taas vihdoin mistä valita. Mutta kolme viikkoa olen pyykkäämättä pärjännyt ja täytyy sanoa, että aika ylpeä siitä. Vaikka tuon kyllä voi ymmärtää väärinkin, en mä kuitenkaan missään likaisissa rievuissa ole täällä kuljeskellut...

Mä kävin taas myös vähän hankkimassa koulutarvikkeita vapaapäivän kunniaksi. Ja sitten jopa tein läksyt, jotka on kyllä vasta torstaille. Aikamoinen saavutus minulta. Taisi olla eka kerta kun ei jäänyt viime tinkaan. Latvialainen kämppis vaan vääntää kouluhommia melkein kellon ympäri, nukkuu se muutama tunnin aina yöllä, mutta sellainen on työmäärä, että MELKEIN tulee huono omatunto kun itse ei tee mitään koulujuttuja. Melkein...

Mutta huomenna on kiva päivä ja enkä olisi varmaan edes läksyjä huomenna ehtinyt tekemäänkään. Aamulla aikaisin on koulua – pitäiskin varmaan mennä nukkumaan – ja sitten kotimatkalla mä käväisen ostamassa sen kameran. Jänskää... Illalla mä menenkin konserttiin, jonne yllättäen voitin liput. Aika erikoinen homma, minä voitin jotain. Mutta täällä asiat on toisin ja tuosta keikasta sitten kertoilen lisää seuraavan kerran.

Mulla on kuviakin sunnuntaiselta kävelyltä, mutta jostain syystä siirto koneelle ei tänään onnistunut, joten täytyy näyttää niitä sitten myöhemmin.

Tuntuu jotenkin siltä, että kauhean vaikeasti vääntyy tämä suomenkieli yllättäen...