Arki astuu kuvaan

Jotain ihmeellistä on tapahtunut; Sanna on oppinut tekemään läksyt ajoissa. Ensi viikon työt on jo hoidettu pois alta, kuvien ottamista lukuunottamatta. Aika erikoinen homma sanon minä. Nyt mulla onkin sitten ollut koko päivä aikaa laiskotella, jopa vähän tylsistymiseen asti... Ja huomenna, tai no oikeastaan tänään, on sitten lupa tehdä ihan mitä huvittaa. Voi olla, että jatkan reippaalla polulla ja suuntaan taas jalan kaupungille kamera kaulalla. Tai sitten kipititän kaupungille shoppailemaan...

Toivottavasti kaikki tämä "kova työ" kannattaa. Vaikka en mä kyllä mitään huippuarvosanoja odotakaan. Kun en yhtään tiedä mitä odottaa. Mutta mähän olenkin unohtanutkin kirjoittaa mun ensimmäisestä A:sta. Karkkityö tuotti tulosta ja sain kuin sainkin huippuarvosanan :)

Helteet meni jo, eilen oli ihan tajuttoman viileä ja satoi hetken jotain sellaista sumun ja tihkusateen risteytystä, joka sai hermot kireälle. Huomenna voisi kyllä paistaa aurinko niin saisi otettua kivempia kuvia.

San Francisco tuntuu yhä vain enemmän kodilta. Aina välillä mä vieläkin ihan yllättäen hoksaan, että mä tosiaan olen täällä. Ja se hymyilyttää. Niin kivalta se tuntuu.

Kuvien lataaminen ei näköjään vieläkään onnistu... Laitan niitä siis ison kasan joskus myöhemmin. Jotenkin on nyt tarinat vähissä. Tällaista se on kun arki astuu kuvaan. Mutta eiköhän sitä jotain jännää ja kirjoittamisen arvoista tapahdu joskus lähitulevaisuudessa. Mä yritän kovasti keksiä jotain kivaa synttäriksi, enää kaksi viikkoa kunnes olen taas liian vanha.

Japantown

Sunnuntaina tosiaan suuntasin Japaniin. Aika hauskaa kun yhden kaupungin sisällä voi matkustaa maailman ympäri.
Keli ei ollut ihan niin hieno kuin olisin kuvien kannalta toivonut, mutta eipä ainakaan tarvinnut huolehtia auringosta. Eikä tullut kuuma vaikka tallasinkin ympäriinsä pari tuntia. Japantown on aika pikkuinen paikka, lähinnä kai se on ostoskeskus josta löytyy kaikkea Japanista. Juu, siellä oli myytävänä mm. jokin elektroninen, kenties puhuva, WC-istuin. Hello Kitty ja muuta vastaavaa roinaa pitää varmaan mennä vielä shoppaamaan toisen kerran... Ja sushia olisi tietenkin myös saanut. Mä muuten silloin ensimmäisinä päivinä täällä kokeili kasvis-sushia. Minun ensimmäinen ja viimeinen sushi-ateria. Merilevä ei ole mun juttu. yök.

Mä sain otettua kuvat torstain valokuvaus tunnille, osa jopa onnistuikin ja mikä parasta, mä hoksasin vihdoinkin, että mistä on kyse, kuinka pitää niitä juttuja säätää. Ainakin periaatteessa. Mitä nyt ISO-luku unohtui sisällä kuvaamisen jälkeen sinne 800:aan... mutta vähitellen mä opin! Enkä mä edes luovuttanut vaan reippaasti räpläsin manuaalisesti kunnes sain otettua ok kuvan.

Laittaisin muutaman kuvankin, mutta kun jostain kumman syystä kuvin lataaminen ei nyt onnistu. Täytyy siis laittaa kuvat myöhemmin omana pläjäyksenä.

Tänään tuli yllättäen taas kesä. Oli ihan tajuttoman kuuma, varmasti 30 astetta, ja tuulikin oli kadonnut jonnekin. Huomennakin on ilmeisesti taas lämmin päivä. Ihan kiva. Kunpa vain tuulisi niin ei olisi yhtä tuskaista kuin tänään. Kun jutut alkaa menemään säähän, tietää, että on tarinat loppu ja aika lopettaa.

Don't let the bed bugs bite

Mä unohdinkin ihan kokonaan kertoa "jännän" jutun viime kirjoituksessa. No, täällä talossa on oli sellainen pieni bed bug ongelma. Pari huonetta ja niiden asukkaat sai kokea tällaisen mukavan jutun tuossa loppu viikosta ja tämän johdosta minulla on nyt viime päivät periaattessa ollut neljäskin kämppis. Periaattessa vaan siis koska se vaan toi tavaransa tänne (kaikki kylläkin pesty ja puhdistettu mahdollisista bugeista) ja eipä sitä sitten muuten olekaan näkynyt...

Meidänkin huone oli vaaravyöhykkeellä, koska tuo pahiten saastunut huone on juuri meidän alapuolella joten tännekin taidettiin tehdä jotain hätävarjelupuhdistusta... Kai, minä olin silloin koulussa kun petipunkki-miehet tuli käymään. Mutta onneksi en joutunut tekemään tämän lähempää tuttavuutta bed bugejen kanssa. Ajatuskin niistä sai jo kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.

Tämä on kuulemma yleinen ja vuosittainen ongelma San Franciscossa... kiva.

1 kuukausi täynnä

Kuukausi San Franciscossa on tullut täyteen. Aika erikoinen tunne. Jotenkin tuntuu, että täällä on ollut jo paljon pidempään, hyvässä mielessä. Toisaalta taas kuukausi kuulostaa aika pitkältä ajalta. Oli miten oli, olen kotiutunut tänne niin hyvin, että odotan innolla tulevia kuukausia ja uskon, että niistä tulee ainakin yhtä hyviä kuin tämä ensimmäinen.

Läksyt vie edelleenkin aika hyvin aikaa. Mä olen tosiaan onnistunut oppimaan jo vähän, että kannattaa aloittaa hyvissä ajoin niiden tekeminen niin sitten on aikaa lusmuilla ja olla laiska, hyvällä omatunnolla. Ja vaikka vähän shoppaillakin :) Eilen mä taas vähän kävin kiertelemässä kauppoja... Kun oli kerran vapaapäivä. Mitäs muutakaan sitä tekisi.

Shoppailun lisäksi täällä tuhlataan aikaa hyvin esimerkiksi leffoja katselemalla. Ja sitten mä sain lainaksi Täydellisten naisten kolmannen kauden joten sitä katsellen tulee hyvin kulumaan muutama päivä. Tähän mennessä olen ehtinyt katsoa vasta kolme jaksoa kylläkin...

Mutta nyt täytyy hoitaa pois alta loput läksyt ensi viikoksi, joita ei kylläkään ole enää paljon jäljellä (jee!). Huomisen ajattelin nimittäin pyhittää löhöilylle ja kävelylle. Ajatuksena olisi lähteä kuvaamaan Japantownia, mahdollisimman aikaisin mielellään koska huomenna on kuitenkin sunnuntai joten päivällä paikka on varmaan pullollaan turisteja. Jonain päivänä, sitten joskus kun jalat saan kuntoon (lisää ongelmia vaan tulee jatkuvasti), minä reippaana tyttönä lähden tallaamaan kohti Golden Gatea. Sinne varmaan kävelee tuollaisessa tunnissa, joten ei kovin kummoinen reissu. Mutta näillä jaloilla ei sellaista vielä voisi kuvitellakaan.

Exploratorium

Opettaja tykkäsi mun hullusta karkkityöstä! Oli kyllä kaikkein hienoinkin, vaikka itse sanonkin... Mutta kun muut oli tehnyt sellaisia tylsiä leikkaa-liimaa-juttuja niin tietysty mun upea luomus pomppasi hyvin esille. Kiva kiva :)

Mulla oli eilen "vapaapäivä" joten käytin sen, yllätys yllätys, läksyjen tekemiseen. Eli lähdin ottamaan kuvia mun upealla uudella kameralla. Joo, no se oli aikamoista sähläystä ja säädöistä ei tullut mitään joten mä sitten räiskin kuvia lähinnä automaattiasetuksilla. Mä nyt laitan näitä kuvia tännekin kuvitukseksi. Vaikka osa onkin ihan kamalia kun mä kokeilin kaikkia ihme säätöjä ja eihän ne tietenkään onnistunut... mutta parempi kuin ei mitään.
Mä halusin ottaa kuvia merestä joten suuntasin taas vaihteeksi tuonne pohjoisrannalle, Marina-alueelle. Siellä oli edelleenkin yhtä kivaa kuin aiemminkin.






































Ja koska täällä on niin hauska kävellä mä vaan tallustelin eteenpäin ja yritin näyttää mahdollisimma ammattimaiselta mun kameran kanssa. Sitten kun mä olin kävellyt taas huomaamatta pidemmälle kuin oli tarkoitus, mä löysinkin Exploratoriumin. Ja taas löysin uuden lempparipaikan. Mä en oikein ihan tarkaan tiedä, että mikä tämä paikka on, mutta hiano kuitenkin.










































































No kuvia tuli otettua reilusti enemmän kuin oli tarkoitus. Mutta kun vauhtiin pääsi, niin mikäs siinä... Taas vaihteeksi piti hankkia lisää koulutarvikkeita, kohta olisi parasta alkaa jo riittämään. Suuntasin nyt siis Japantowniin. Aivan mahtava paikka, sinne menen seuraavan kerran ottamaan kuvia ja seikkailen oikein ajan kanssa. Nyt en ehtinyt muuta kuin pyorähtää paikallisessa rautakaupassa ostamassa bambua kalligrafian kurssille kun pitikin jo palata läksyjen pariin. Muutaman kuvan kuitenkin räpsäsin taas kännykällä. Huomatkaa japaniksi olevat tiekyltit.











































Hauska kun yhdestä kaupungista löytyy koko maailma. Aivan ihanaa. On niin mukava tallustella katuja täällä ja vain todeta itselle, että mä olen ihan oikeasti täällä. Ja enkä vain käymässä. Täytyy kyllä (valitettavasti) sanoa, että ei ole edes yhtään koti-ikävä.

Pebbles

Tällaista tämä opiskelija elämä täällä kai sitten on; läksyjä läksyjä läksyjä. Eilinen ja tämä päivä ovat meneet ihan vain koulu hommia tehdessä. Vähän alkaa jo tuntumaan siltä, että pitäisiköhäm sitä vihdoinkin alkaa opettella tekemään työt heti, eikä lykätä aina läksyjen tekoa viimeiseen hetkeen. Ei siitä kyllä koskaan ole kummemmin haittaa ole ollut, hommat tulee tehtyä ja kaipa minä työskentelen hyvin paineen alla... Mutta sellainen stressitön elämäkin kyllä maistuisi.

Tänään liimailin karkkeja. Joo, luitte ihan oikein. Kun käskettiin olla luova, minähän olin. Saa nähdä olenko enää huomenna samaa mieltä kun pitäähän tuo luomus saada vielä kouluunkin raahattua, ja mieluiten yhdessä palassa... Otan kuitenkin varmuuden vuoksi liiman mukaan niin saan sitten hätätapauksessa tehtyä pikakorjauksia koulussa.

Tässä kuva tuosta minun luomuksesta. Aluksi tehtiin mustavalkoinen paperia leikkailemalla ja sitten annettiin luovuuden loistaa ja tehtiin sama asetelma itse valitulla tekniikalla.















































Eilen meillä oli myös pieni reissu lähi-Targettiin. Mikä pettymys. Tämä oli joku sellainen pikku marketti ostarin kyljessä ja valitettavasti sai vain kaipaamaan citymarkettia... Olisi ollut kiva mennä johonkin oikein kunnon Targettiin niin olisi voinut sitten ostaa kaikenlaista roinaa millä täyttää huone. Vähän kaipailisin sellaista löhö tuolia... Ja oman kattilan tarvitsin niin pääsisi keittämään spagettia, talon kattiloihin en koske tikullakaan.
Tässä kuitenkin vielä kuva Targetin pihalta. Taas oli sellainen sumu-usva, mutta oikeasti oli oikein lämmintä. Ja tuo oli tuolla vähän alempana, täällä korkealla paistaa aina aurinko. Mä tiedän, ihan tajuttoman mielenkiintoista.

Rahalla saa

Nyt on sitten kaikki kurssit alkaneet. Eilen oli ensimmäinen Materials, Tools & Comping Techniques tunti. Todella kivalta vaikuttaa ja opettajakin oli tosi hyvä. Me tehdään tuolla kurssilla muun muassa muodon muutos oliiviöljy pullolle (painatetaan pulloon 'etiketti' yms.), suunnitellaan ja tehdään kauppakassi ja tehdään chinese boxeja, eli sellasia boxeja joissa mm. kiinalaista ruokaa anettaan mukaan. Ja tuossa oli vain muutama esimerkki. Älyttömän hauskan kuuloista.

Täytyy sanoa, että olen kyllä erittäin vaikuttunut tämän koulun tasosta ja kaikesta mitä on tullut tähän asti vastaan. Aluksi tuntui, että hommat hoidettiin hankalasti, mutta ottaen huomioon miten valtava tämä koulu on, ei voi olettaakaan, etta asiat hoidettaisi samalla tavalla kuin Suomessa. Ja rahalla saa, sen olen huomannut. On hienoa, että jokaisella on oma ohjaaja, joka tuntee nimeltä ja lisäksi vielä on sellainen Advocate-avustaja, joka auttaa sellaisissa kouluun liittyvissä pulmissa ja jopa arjen hankaluuksissa. Ja sitten on lisäksi kaikenlaisia tukiopettajia ja englannin opettajia jotka hengailee tunneilla ihan vaan jos joku sattuu tarvitsemaan kielen kanssa apua.
Ja sitten järjestetään kaikenlaista tapahtumaa ja muuta kivaa, ettei kukaan varmasti jää kouluelämän ulkopuolelle. Ja tänä aamuna arvostin erityisen paljon ilmaista koulukyytiä suoraan asuntolan ovelta koulun oven ulkopuolelle. Varsinkin kun ei ole varsinaista kampusaluetta vaan koulun rakennuksia on ympäri kaupunkia, on bussikuljetukset ihan välttämättömiä varsinkin niille joilla on tunteja jossain kauempana ja eri rakennuksissa samana päivänä. Mulla on nyt on aika hyvä tilanne kun graafisen suunnittelun osasto on ihan ydinkeskustassa sijaitsevassa päärakennuksessa. Joten mä otankin sinne kyydin vain näinä aikaisina aamuina, mutta kävelen sitten kyllä aina takaisin. Vain kerran olenkin joutun täällä kayttämään julkistaliikennettä, ja sekin oli Green Daynä ja silloin pääsi matkustamaan bussilla ilmaiseksi.

Kävelyn määrän huomaa jo muustakin kuin vain puolikuolleista jaloista. Piti jo käydä hankkimassa kokoa pienemmät housut kun kaikki vanhat alkaa jäädä isoiksi. On muuten hankala ostaa vaatteita kun kootkin pitää olla amerikkalaisittain... Mutta vähitellen mä alan oppimaan. Fahrenheitit ei kyllä sitten millään meinaa iskostua mun päähän.

Eilen oli hauska päivä. Kuten mainitsi tuossa edellisessä kirjoituksessa, mä satuin voittamaan liput Samsungin järjestämään konserttiin jossa esiintyi Plain White T's niminen yhtye, aika is nimi täällä päin. Aika erikoinen tapahtuma oli. Kaikkea oheissälää, mulla on nyt muun muassa perhonen tatuoituna oikeaan käteen (no ei oikea tatuointi kuitenkaan) ja sitten voitti kaikkea roinaa. Bändi oli kuitenkin niin tylsä, että lähdettiin puolessa välissä pois... Mutta kyllähän minä menen jos ilmaiseksi pääsee ja pitäähän sitä nyt päästä näkemään mahdollisimman paljon.

Tässä on vielä kuva todisteeksi. On kyllä ihan kamala kun mä olin liian lyhyt ja eihän mulla ollut muuta mukana kuin kännykkä..















Ja nyt mulla on muuten myös sellainen mahtavan hieno järkkäri-digikamera. Kävin sellaisen eilen hakemassa koulun jälkeen. Ja nyt pitäis vaan oppia ottamaan sillä kuvia. Helpommin sanottu kuin tehty.

Pyykkipäivä

Tänään kokeiltiin kuinka asuntolan palovaroittimet toimii. Ja hyvinhän ne, ehkä jopa puolet ihmisistä vaivautui ulos asti. Tällaista se kuulemma on aina useamman kerran lukukauden aikana. Ja syynä aina jonkun kokkaustaidot... Mutta palokunta tuli kuitenkin pillit vinkuen ainakin kahden auton voimin ja kirveet olalla ryntäs sisään. Siis jo sen jälkeen kun hälytys oli aikoja sitten jo loppunut ja kaikki palannut sisälle...

Mutta se oli vain sellainen pieni iltapäivän piristys. Aamulla mä heräsin oikein reippaasti jo klo 8, ja huom. ilman herätyskelloa, ja rupesin pyykkäämään. Onpa kiva kun on taas vihdoin mistä valita. Mutta kolme viikkoa olen pyykkäämättä pärjännyt ja täytyy sanoa, että aika ylpeä siitä. Vaikka tuon kyllä voi ymmärtää väärinkin, en mä kuitenkaan missään likaisissa rievuissa ole täällä kuljeskellut...

Mä kävin taas myös vähän hankkimassa koulutarvikkeita vapaapäivän kunniaksi. Ja sitten jopa tein läksyt, jotka on kyllä vasta torstaille. Aikamoinen saavutus minulta. Taisi olla eka kerta kun ei jäänyt viime tinkaan. Latvialainen kämppis vaan vääntää kouluhommia melkein kellon ympäri, nukkuu se muutama tunnin aina yöllä, mutta sellainen on työmäärä, että MELKEIN tulee huono omatunto kun itse ei tee mitään koulujuttuja. Melkein...

Mutta huomenna on kiva päivä ja enkä olisi varmaan edes läksyjä huomenna ehtinyt tekemäänkään. Aamulla aikaisin on koulua – pitäiskin varmaan mennä nukkumaan – ja sitten kotimatkalla mä käväisen ostamassa sen kameran. Jänskää... Illalla mä menenkin konserttiin, jonne yllättäen voitin liput. Aika erikoinen homma, minä voitin jotain. Mutta täällä asiat on toisin ja tuosta keikasta sitten kertoilen lisää seuraavan kerran.

Mulla on kuviakin sunnuntaiselta kävelyltä, mutta jostain syystä siirto koneelle ei tänään onnistunut, joten täytyy näyttää niitä sitten myöhemmin.

Tuntuu jotenkin siltä, että kauhean vaikeasti vääntyy tämä suomenkieli yllättäen...

Ät ja Öt toimii!

Kun uskaltaa kulkea kaupungilla ipodia kuunnellen, tietää, että on kotiutunut. Tällaiseen elämää suurempaan ajatukseen päädyin tänään kotimatkalla. Joten nyt kaikki vaan iloitsemaan minun puolesta, Sanna on kotona. Eikä nyt tarvitse kenenkaan kotona ruveta panikoimaan, että nyt se on ruvennut uhkarohkeaksi ja seikkailee kuurona suurkaupungissa rikollisten ja huumehörhöjen kanssa. Täällä on oikeasti ihan turvallista ja mina en tee mitään tyhmää. Kyllähän te sen nyt tiedätte. Mina olen edelleenkin se kiltti nörtti-tyttö :)

Ja kuten huomaatte, joskus minulla leikkaa. Juuri nyt sain vihdoinkin muutettua näppäimistön suomalaiseksi. Nyt meneekin varmaan jonkin aikaa kun taas tottuu tähän.

Tänään mulla oli taas pitkä päivä koulussa. No, se alkoi vasta puoliltapäivin, mutta kun koulu loppuu vasta puoli seitsemältä, on se ainakin minun mielestä aika myöhään. Mutta voisi olla vieläkin huonommin, viimeisimmät tunnit ovat aina klo 7pm-9.50pm... tollaset kyllä kierrän kaukaa.

Mulla oli aika kivat tunnit kuitenkin tänään. Tuplatunti Fundamentals of Graphic Designia. Aika sellaista peruskamaa, mutta meinaan silti pysyä siellä, koska vaikutti sen verran hyvältä opelta ja kurssilta. Ja opinpahan ainakin ammattisanaston englanniksi ja sitä tulen varmasti tarvitsemaan vaikeammilla kursseilla.

Huomenna mulla onkin vapaata, mutta on kylla pitkä lista mitä pitää saada tehdyksi. Huomenna on pakko alkaa kokeilla tuota pyykinpesua. Aika vaikuttavaa kuitenkin, kolme viikkoa olen pärjännyt omilla vaatteilla. Nyt alkaa jo kylla loppumaan joten on pakko alkaa pesemään... Sitten pitää myös käydä kokeilemassa sitä kameraa. Ja ostaa lisää koulutarvikkeita. Ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että mun on varmaan pakko myös hankkia oma printteri... Rahaa vaan palaa.... Sattuu....

Boat party

Mun jalat on ihan kuolleet. Ma en muista koska viimeksi olisi kaveleminen sattunut nain paljon. On niin paljon rakkoja ja hiertymia (ja erittain pahoja ja kivuliaita sellaisia) ja varpaita mustelmilla, etta flip flopit on ainoat kengat joita voin kayttaa. Eika kavely niillakaan kivutonta ole, vaan pienin pahoista. Melkein alan jo toivoa, etta syksy tulisi niin saisi kayttaa kunnon kenkia sukkien kanssa. Viela sekaan ei kylla onnistuisi, koska pelkka ajatus kenkien jalkaan laittamisesta sattuu.

Eilisen Boat partyn kestinkin lahinna uusien kenkien ja sarkylaakkeiden kanssa.

"Boat" oli kylla aikalailla vahattelya. Oli niin hieno laiva, vahan niin kuin sellainen kuin milla ne aina leffoissa ajelee pitkin Mississippia.



















Paatilla saatiin ruokaa ja oli jopa mullekin sopivaa sapuskaa mika oli oikein positiivinen yllatys. Taalla on muutenkin tosi helppo olla vegaani. Paljon tollasia luomuruoka kauppoja jotka on pullollaan vegaani-mossoja. Jee! Sain jopa vegaani-nallekarkkeja :)

Mutta, nyt ma eksyin aiheesta. Boat party. Ruoan lisaksi veneella oli tarjotta viihdetta lahinna jytamusiikin muodossa joten ma viihdyin paremmin laivan kannella ihastelemassa San Franciscon valoja. Aivan mahtavan upeaa, juuri sellasta kuin mista mina tykkaan. Ma yritin kuvasti ottaa kuvia, mutta eihan ne nyt tietenkaan siella pimeassa onnistunut. Mutta koska ma lupasin niita, tassa tulee muutama tarahtanyt otos.

Tassa on menossa joku peli. Oliskohan kyseessa baseball, koska sunnuntait taitaa olla omistettu footballille. Joku kuitenkin teki maalin tai jotain ja kuulu kauhea hurraus ja laivakin toottas. Hassua.

































Tassa on Oakland Bridge joka on kylla oikeasti paljon vakuuttavampi kuin Golden Gate, varsinki kun jalkimmaista ei ollut edes kunnolla valaistu, eika siita saanu siis edes kuvaa otettua. Oakland Bridge on kuitenkin ihan uskomattoman pitka, ylittaa koko lahden ja autoja menee kahdessa kerroksessa.















Ja siina ne nyt sitten olikin. Ma en viitsi laittaa kuvia kavereista tanne ilman lupaa, mutta ma kylla aion ottaa seuraavaksi projektiksi dokumentoida mun elamaa taalla ja ottaa kuvia ihmisista ja talosta ja kaikesta. Mutta aluksi taytyy tietenkin kysya kaikilta lupa :) Joten nyt kaikki vaan odottamaan sita.

Back to school

Koulu on kaynnistynyt. Ja vahan alkaa jo toivomaan, etta olisi ohi. No ei nyt sentaan, mutta tyomaara kylla vaikuttaa aika suurelta. Tai sellainen itsenainen tyoskentely on paljon suuremmassa roolissa kuin mihin on Suomessa tottunut. Ja pakko myontaa, etta kylla tama lomailu San Franciscossakin on maistunut.
Tanaan mulla oli valokuvausta ja kalligrafiaa. Ja laskuja vaan kertyy. Eilen pistin rahaa palamaan valineisiin niin paljon, etta en edes kehtaa kirjoittaa. Mutta nyt sen voi unohtaa kunnes luottokorttilasku tipahtaa kotiin.

Ja seuraavaksi pitaakin sitten hankkia uusi kamera. Joku sellainen hieno mista ma en ymmarra mitaan, mutta saatiin sentaan lista siita millaisia vaihtoehtoja on ja mika kannattaa hommata. Valokuvauskurssi kylla vaikutti sen verran kivalta, etta on ihan mukava saada sellainen kunnon kamera ja paasee ottamaan ammattimaisempia kuvia.

Eilen illalla ma sain sahkopostia, etta yksi mun kursseista oli peruttu joten taas tanaan kavin tapaamassa mun ohjaajaa ja sain homman hoidettua. Nyt mun viikko nayttaa viela tyhjemmalta. Koulua on vaan ma, ke ja to. Tosin ma ja to jopa hurjat 6 ja puoli tuntia... ja keskiviikkoisin ne 3 tuntia. no onpahan aikaa tehda niita laksyja sitten.

Koulu oli kylla niin tuttua kuin olla ja voi. Valokuvauksen ope oli sellainen tyttonen joka ei varmasti ollut paljon mua vanhempi. Kalligrafian ope oli vanha ranskalaismies etela-amerikasta, joka puhui niin hiljaa etta sai tosissaan keskittya kuulemaan.

Kaikki varmaan luulee, etta ma en tajua englantia kun ma aina kyselen, etta mita. Mutta kun naa kaikki puhuu kauheen hiljaa ja epaselvasti sossottaen. Ihan oikeasti. Varsinkin kaikki kalifornialaiset, joita ma tapasin muutaman tanaan. Ja sitten tapasin ihan ensimmaisen suomalaisen taalla. Mun ohjaaja esitteli sen mulle. Oli sellainen juntti-suomalainen jonka kanssa ei saanut juttua aikaan vaantanmallakaan. Muistui hyvin mieleen miksi sielta Suomesta halusi niin kovasti pois.

Oli muuten tosi hankala yhtakkia vaihtaa suomenkieleen. Suomen puhuminen oli oikeastaan hankalampaa kuin englannin. Aika janska juttu. Varsinkin kun tietyista asioista on tottunut puhumaan jo englanniksi ja sitten kun sama asia pitaisi kertoa suomeksi, ei se onnistukaan niin helposti.

Ma piristan tata kirjoitusta nyt viela parilla kuvalla, jotka on kylla sielta viikon takaa kun viime paivina ei ole tullut kuvia otettua.

Tassa on se Lombard Street.



















San Franciscoa















Ja aitille ja mummolle kuva Danielle Steelen talosta tuossa nurkan takana. (vahan kokko kuva kun on kannykalla otettu...)

Koulun alku lahestyy

Eilen oli taas vaihteeksi vuorossa yksi uusi orientation tilaisuus jossa taas kerran kuultiin samat asiat uudestaan. Eikohan ne ole jo kaikkein yksinkertasimmankin paahan mennyt. Oli kuitenkin niin amerikkalainen meininki, etta sinaansa oli myos ihan hauska kokemus. Oli koulun tanssitiimin esitys ja koulun urheilujohta tai vastaava, joka oli entinen NFL tahti piti motivaatio puheen. Ja kaikkea tuollaista. Ja ilmainen aamupala ennen tapahtumaa...

Sitten kaytiin myos tapaamassa osaston johtajaa, joka piti pitkan puheen siita mita graafinen suunnittelu on... aika silmat pyorallaan oli osa niista pikkuipanoista siella. Valilla mulle tulee kylla tosi vanha olo taalla kun muut mun ikaiset on jo graduate tasolla... Mutta minkas sille mahtaa.

Iltapaivalla olikin pikkupippalot, joissa oli ruokaa ja mahdollisuus tavata muita uusia opiskelijoita. Ideana hauska, mutta aika hankala oli kenellekaan jutella kun musiikki pauhas niin kovalla, etta hyva etta omat ajatukset kuuli.

Nyt tuntuu kylla jo koulun alku olevan niin lahella, etta pakostakin vahan jannittaa. Mutta huomenna tahan aikaan on jo eka paiva ohi ja eikohan sitten myos tuo tuleva meininki ole vahan enemman selvilla. Kohta lahdenkin hankkimaan puuttuvat koulutarvikkeet ja sitten pitaisi olla kaikki valmiina huomista varten. Eilen ostin koulurepunkin :)

Joten huomenna sitten kouluun ja sitten varmaan riittaa taas paljon uusia kertomuksia.

Kalifornia style

Tanaan on Labor Day. Ma en ihan tarkkaan tieda mita se tarkoittaa, mutta eipa nayta nama paikallisetkaan sen kummemmin. Olen sita koittaanut kysella kaikilta, mutta samaa "ei aavistustakaan" tule vastaukseksi. Mutta jonkin nakoinen pyhapaiva on siis kyseessa.

Eilen taisi menna lampoennatykset rikki, ainakin tana aikana kun mina olen taalla ollut. Jotenkin on janna kun minulla on ihan sekaisin kaikki vuode ajat, sita vaan menee ja katsoo, etta mita tulee. Tuntuu kylla aika kesaiselta vielakin. Taalla on kylla muutenkin kaikki ajantaju vahan kadoksissa. Minulla ei ole oikeastaan aavistustakaan, etta mika viikonpaiva tai sen kummemmin kellonaikakaan. Kaikki sellainen paivarytmi ja muu mihin tuttunut on mennyt sekaisin. Tai oikeastaan vaan uusiksi.

On ihan piristavaa vaihteeksi elaa silleen oman mielen mukaan, ei aikataulun mukaan mihin on tottunut. Ma kun olen sellainen, etta kaikki pitaa olla tip top ja sujua tasmallisesti. Tai olin ainakin ennen. Nyt ma olen ehka vahan omaksunut sellaisen rennomman kalifornialais-asenteen.

Nyt tama kalifornialais-tytto lahtee shoppailemaan.

Tuttua juttua

Tanaan oli taas yksi turha infotilaisuus.
Talo oli tupaten taynna joten me istuttiin ylaparvekkeella. Sinne ei kuulunut paljon yhtaan puheesta kun kaikui niin kauheasti ja puhuja mumisi kummasti, joten oli aikamoista kitumista sellainen reilu tunti. Varsinkin kun oli taysin tuttua tietoa, taalla halutaan ilmeisetikin varmista vahintaan kymmenen kertaa, etta asia on tajuttu.

Eika asiaa tosiaankaan auttanut se, etta taas viime yon tuli maattua hereilla sellaiset 4-5 tuntia. On niin arsyttavaa kun aluksi nukahtaa ihan heti ja sitten parin tunnin paasta heraa ja alkaa pohtia, etta mitas jos se uni ei tule taaskaan. Ja eihan se sitten tietenkaan tule.

Mutta yllattavan hyvin parjaa kuitenkin tuollasilla kahden kolmen tunnin unilla koko paivan.
Ehka huomenna saa nukuttua varastoon kun aamulla ei ole kiire minnekaan. Kerrankin.

Ma oon nama viime paivat laiskotellut enka ole tavallista tallailua enempaa kivunnut noita makia tai sen kummemmin kaynyt kiertelemassa paikkoja. Ehka se tarkoittaa sita, etta ma oon kotiutunut sen verran mukavasti, etta enaa ei ole sellaista tarvetta leikkia turistia. Ja onhan taa ymparisto kylla jo ainakin mun mielesta tullut kiitettavan tutuksi.

Ma koitan lajitella noita kuvia silleen kivasti, etta pystyn vahan tarkemmin kertomaan eri paikoista vaikka erillisina kirjoituksina. Saapahan sitten ainakin vahan tarkemman kuvan missa mina nyt oikeasti olen.

Nyt on paa sen verran tyhja, etta ei juttu edes luista. Syytan univajetta tastakin.